Tyttäremme oli kolmen vanha, kun yhteen isänsä kanssa muutettiin.
En tiennyt, että mies oli kaappijuoppo parhaimmasta päästä! Se on helppo salata!
Ensin menin mykäksi, järkytyksestä. Olinhan jo kokenut miten isäni alkoholismi
minuun vaikutti, loppuelämäksi!
Seurasi joitakin vuosia, jolloin asian tavallani hyväksyin?
Jos jotain olen elämässäni koskaan niin katunut, se oli tämä yhteenmuutto.
Vuodet kului, hän sammahteli sinne tänne, ei tyttärestään piitannut. Viinapullo sängylläni
oikein tyynyn päällä, peiton alla, vaihtoi paikkaa kanssani. Muutin yläkertaan nukkumaan.
Koiran karkaamiset, miehen kaatuilut, ambulanssin kutsut ym:t sai minut pikkuhiljaa miettimään
omaa tulevaisuuttani. Tyttäremme sairaus, oli lopullinen aivomyrsky.
14-vuoden jälkeen lähdimme me pois. Tytär vielä sairastaa, menee monta vuotta,
ennenkuin hänet kuntoon? saavat asiantuntiat niin monenlaiset. Miehet sekä naiset! Ajatelkaa lapsianne!
Toivon Sinulle jaksamista, elämä ei aina ole kovin helppoa...
VastaaPoistaPaljon ihminen elämässään kestää ja jaksaa mutta lapsen kipuilua elämänsä kanssa on vanhemman raskasta vierestä seurata.Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta.Voimia ja iloa teidän molempien päiviin ja lämpöhali!
VastaaPoistaKiitokset teille! Kyllä aina jaksan kun on pakko.
VastaaPoistaNiinhän sen on oltava ja on, ainakin minun kohdallani.