sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Laulu

Kun  yksi jättää ja toinen pettää,  ei kolmas ystävä oo,
hän ei ole kyyneliisi ollenkaan viaton.
Vähän lämpöä antaa vieraskin, kun olet pulassa, mutt ei hän,
jonka luulit ystäväsi,  hyvän olevan. 

Niinpä valuivat nuo pettymyksen kyyneleet.

Halusin ainoastaan hieman hellyyttä, tarpeeseeni vaikeaan.
 Vain ottaa kädestä kiinni ja saada hieman lohtua.
"Ystäväni", kova, kuin  kivimuumio hän oli vain.
Olin niin väärin valinnut , tuon ystävän.


Pois mä lähdin, enkä palaa, luokse hänen milloinkaan.
Teki haavan, syvemmän, kuin rakastettu milloinkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti