Mietteitä

Eilen ajattelin, että kenties, ehkä aloittaisin uuden suhteen,
mutta
mietiskelyni tulos on 
negatiivinen.
Hän on niin kaukana
Hänellä on liian kiire
Erilainen uskonto johtaa aina vaikeuksiin.
Ennemmin tai myöhemmin.
Siispä viestin lähetän ja hänelle päätökseni
tallennan
 mustaa valkoisella tekstillä
Ja olen helpottunut:))

Ollako vai eikö olla

Kun on saanut viestin uuden
ja tuntuu, että saanut on tilaisuuden
joka täyttäisi tämän
aika tyhjän elämän.

Niin, yhtäkkiä hermostuu ja melkein pelästyy
Toistuuko taas kaikki vanha roska,
joka vielä painaa, koko moska.

Perääntyäkö vaiko ei?
Vai ollako rohkea ja mennä eteenpäin?
Ottamalla uuden riskin
tulla kenties satutetuksi
jälleen kerran.

Mietteitä

Tyhjä sivu jälleen kerran. Miten voi saada sanoiksi sen, mitä sisällänsä pitää.
Sanat ovat miekanterää voimakkaammat, mutta joskus sanat sanomatta jäävät.
Kuinka paljon helpompaa olisi, jos voisi sisimpänsä sanoiksi muuttaa.

Sanotaan, että puhe on hopiata ja vaikeneminen kultaa. Mitä sitten on platina, henkistä
äänetöntä vuorovaikutusta??

Tai kuin meri? Välillä niin rauhaton toisinaan aivan tyyni, kuin tuuli?

Kultalanka

Kun oma lapsi sairastaa, unhoittuu silloin kaikki muu.
Menneet ovat taakse jääneet
 unhottuneet vanhat jäänteet.
Silloin mielessä on vain oma lapsi,
joka tuskaansa itkee ja
apua tarvitsee. 

Hän on kovin kaukana, äidillä on raskasta
Äidin sydämestä kulkee kultalanka
kohti omaa lapsiparkaa.

Kultalanka kietoo siteen meidän välillemme
Lapsen sekä äidin.

elämä jatkuu

Olen tunnesolmujen selvittäjänä maailmanmestari:)))
Aurinko paistaa jälleen, sisältäpäin 
ja maailma on laaja
kuten minäkin!!!

Jatkaan jälleen tuuliin uusiin
jää taakse kaikki, mik on vanhaa, ja saa jäädäkin:))

Kunnes jälleen...:DDD

Laulu

Kun  yksi jättää ja toinen pettää,  ei kolmas ystävä oo,
hän ei ole kyyneliisi ollenkaan viaton.
Vähän lämpöä antaa vieraskin, kun olet pulassa, mutt ei hän,
jonka luulit ystäväsi,  hyvän olevan. 

Niinpä valuivat nuo pettymyksen kyyneleet.

Halusin ainoastaan hieman hellyyttä, tarpeeseeni vaikeaan.
 Vain ottaa kädestä kiinni ja saada hieman lohtua.
"Ystäväni", kova, kuin  kivimuumio hän oli vain.
Olin niin väärin valinnut , tuon ystävän.


Pois mä lähdin, enkä palaa, luokse hänen milloinkaan.

Teki haavan, syvemmän, kuin rakastettu milloinkaan.